Pieni kirja, pienestä pojasta, vain 190 sivua. Koskettava, raadollinen, ahdistavan konkreettinen. Antaa käsityksen sairaanhoidosta ja sen moni-ilmeisyydestä sekä ihmisen avuttomuudesta tapahtumien keskipisteessä. Tapahtumapaikka Helsinki.
Kirjaan on ilmestynyt jatko-osakin, "Jäähyväisten jälkeen".
Elän itse lähes identtistä aikaa Einon äidin kanssa. On pelottavaa kuinka samankaltaisesti lastemme kohtalot kulkevat. Einon tarina ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen, mutta toki varmaan (toivottavasti) harvinainen. Löysin tämän arvion yöllä, kun en osaa nukkuakaan. Aamulla jälleen sairaalaan. Istumaan vielä hengissä olevan lapsen viereen, jonka kohtalo on kuitenkin jo sinetöity. Kiitos Johanna.
VastaaPoistaEn löydä ainuttakaan lohdullista sanaa, ehkä sellaisia ei ole olemassakaan, kun on kysymys lapsensa menettämisestä. Ei myöskään löytyne vastauksia kysymykseen "miksi".
VastaaPoistaToivon sinulle voimia nyt tähän hetkeen ja myös hetkiin tuleviin!
Jos haluat purkaa tuntojasi, olen käytettävissä.