Veikko Erkkilä: Uskottiin aina parempaan

Tämä kirja on ilmestynyt vuonna 2001 eli aika tuoretta tarinaa. Kirja kertoo venäjänsuomalaisista, miten he ovat kokeneet elämänsä Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä, kuka on halunnut palata Suomeen ja kuka on sielultaan venäläistynyt.

Monen haastatellun vanhemmat tai jopa jo isovanhemmat ovat muuttaneet työläisten paratiisiin paremman elämän toivossa ja kommunistisen aatteen siivittämänä. Sitten se tavallinen "kansanvihollisen" kohtalo eli perheistä on viety isät joko työleireille tai suoraan teloitettavaksi.
On jotenkin uskomatonta ja myös erityisen traagista, että suomalaisia on lähtenyt Pohjois-Amerikasta ja Kanadasta saakka aatteen perässä Venäjälle, usein suoraan surmansuuhun.
Käsittämätöntä, että juuri nämä kommunistisen aatteen uskollisimmat kannattajat ovat joutuneet kansanvihollisiksi uudessa asuinmaassaan syntyperänsä takia. Julmaa aikaa se on ollut!

Moni haastateltu, joka on ikänsä Venäjällä asunut, on oppinut rakastamaan tätä isänmaanaan, kiintynyt kotipaikkaansa ja sikäli onnistunut saamaan onnellisen elämän kaiken puutteen keskellä. Sydämessä on siinä ohessa sykkinyt silti suomalainen sydän.

Poliitikko Erkki Tuomioja käsittelee blogissaan tätä kirjaa ja sen ajan tapahtumia laajemmin ja eri näkökulmasta.

Ben MacIntyre: Herrakansa viidakossa

"Elizabeth Nietzsche purjehti vuonna 1886 Saksasta Paraguayhin mukanaan joukko sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia keskieurooppalaisia. Hän perusti viidakkoon miehensä kanssa arjalaisen siirtokunnan, Nueva Germanian.
Sata vuotta myöhemmin englantilainen toimittaja matkusti Paraguayhin ja löysi ensimmäisten siirtolaisten jälkeläiset, jotka yhä elävät kartoittamattomasa viidakossa uskollisina perustajiensa aatteille."


Tässäpä kirja, joka ei alkuunkaan vastannut minun odotuksiani! Olin jo ihan nääntyä sen lukemiseen!

Kirjassa on sivuja 337, tekstin koossa on pihtailtu eli oli pientä tekstiä ja sivulta 291 alkaa se, mitä odotin ja päättyy sivulla 312. En silti tiedä, mitä niille jälkeläisille oikeastaan kuului. Mikä pettymys ja ajan tuhlaus!

Kirja kertoo Wagnerista, Nietzschestä ja muista aikalaisista, minua he valitettavasti eivät kiinnostaneet erityisemmin. Itseäni fiksummat lukijat todennäköisesti tykkäävät tästä kirjasta. Olihan se hyvin kirjoitettu ja historialliset kuvaukset vaikuttivat mielenkiintoisilta, jos olisin ollut niistä kiinnostunut.

Odotukseni olivat ilmeisen väärät ja mielestäni kirjaa myös mainostettiin väärin. Minua olisi kiinnostanut ne arjalaisten jälkeläiset ja heidän elämänkohtalonsa. Kuvatkin olisivat saaneet olla isompia ja värikkäitä.

Merete Mazzarella: Illalla pelataan Afrikan tähteä

"Kirja siitä minkälaisena kirjoittajan sukupolvi isovanhemmuuden kokee, siitä millaista on, kun on lapsenlapsia tai kun niitä ei ole eikä tule, siitä millaista on, kun lapsenlapset asuvat kaukana, kirja siitä millaista on, kun ei ole halunnut lapsia mutta haluaisikin lapsenlapsia. Kirja isovanhemmuuden monista sävyistä mutta myös omasta lapsenlapsena olosta kauan sitten. Lämmin, humoristinen mutta myös rankka ja kaihoisa teos ajan kulusta ja arvostusten muutoksesta."

Tämä olikin kiva kirja! Tykkäsin kovin.

Kirjoittajan aikalaisena osasin mainiosti jakaa hänen maailmankatsomuksensa. Lapsuutemme ovat olleet lähes samalla vuosikymmenenä, joten tunnen senaikaisen maailman ja sen ajan arvot, jolloin itse vartuimme.

Kirja on kirjoitettu avoimin mielin, rohkeasti, itsensä likoon laittamalla. Se onkin edellytys hyvälle kirjalle. Jos tämä kirja olisi kirjoitettu etäisen pinnallisesti, päästämättä lukijaa pintaa syvemmälle, yleispätevin lausein, niin eipä olisi lopputulos ollut kummoinenkaan.

Kirja päästi lukijan kurkistamaan myös amerikkalaiseen arvomaailmaan, joka on leviämässä meillekin. Surullista, jos sanahelinä korvaa sanojen todellisen sisällön.

Suosittelen kirjaa kaikille isovanhemmille, iästä riippumatta sekä aikuisille, perhettä perustaville "lapsille".