Safiya Hussaini Tungar Tudu: Minä, Safiya

"Kivittäminen. Mitä se oikeastaan tarkoitti? Olin lapsena ohimennen kuullut kylän vanhusten puhuvan siitä. Nyt minut haluttiin kivittää kuoliaaksi. Minut, jonka ainoa virhe oli ollut uskoa kelvottoman miehen lupauksiin." Näin kertoo nigerialainen Safiya Hussaini Tungar Tudu rankasta elämänvaiheestaan, jolloin hänet uhattiin kivittää kuoliaaksi.

Kirja kuljettaa läpi Safiyan elämän. Lukija pääsee sisälle afrikkalaisen savannikylän elämään. Miten naiset hakevat vettä kaivolta ja tapaavat samalla tuttuja. Miestä ei saa puhutella, eikä katsoa silmiin. Nämä säännöt tuntuvat tiukoilta ja auttaa ymmärtämään musliminaisten käytöstä ja elämää selkeämmin täällä Suomessakin. Mikään opas muihin kulttuureihin ei ole ollut näin hyvä.

Maailman kuvalehti

Ensimmäinen tuomion saanut nainen, Safiya Hussaini Tungar-Tudun vapautettiin ensimmäisen valituksen jälkeen, kun useat maat Euroopan unionin johdolla olivat vedonneet tuomion kumoamisen puolesta. Ainakin kahta muuta naista on syytetty vastaavin perustein. Toisen syytteet kumottiin tammikuussa ja toisen kohdalla odotetaan kunnes nainen on tarpeeksi hyväkuntoinen saapuakseen oikeuteen. Kaikki naiset ovat olleet köyhiä, kouluttamattomia yksinhuoltajaäitejä pienistä maaseudun kylistä. Noin puolet nigerialaisista on muslimeja, kolmannes kristittyjä ja loput perinteisten uskontojen kannattajia. Sharialain käyttöönotto on kiristänyt Nigerian kristittyjen ja muslimien välejä ja aiheuttanut useita yhteenottoja, joissa on viimeisten kolmen vuoden aikana saanut surmansa yli 3 000 ihmistä. HS-ulkomaat

Pohjois-Nigeria otti vuonna 2000 vanhan sharia-lain uudestaan käyttöön. Lakia sovelletaan monissa islamilaisissa maissa yhdessä nykyaikaisten lakien kanssa, mutta mm. Pohjois-Nigeria toteuttaa sitä perinteisesti. Nigerian kivitystuomiot ovat herättäneet ankaraa kansainvälistä arvostelua. Naisia on tuomittu islamilaisen šaria-lain perusteella kivitettäväksi, jos on synnyttänyt lapsen avioliiton ulkopuolella.

Tämä kirja oli nopeasti luettu, sivuja 222 ja teksti melko suurta ja useita kauniita kuvia on. Tämän kirjan saattoi lukea murehtimatta liikoja, koska lopputulos oli jo tiedossa ja onnellinen. Kirja kertoo hienosti nigerialaisnaisen elämästä miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Kirjan päähenkilöllä Safiyalla oli onnea omistaa erittäin rakastavat vanhemmat, joita ilman hän olisi ollut todella yksin kohtalonsa kanssa.

Hänet naitettiin jo 13 vuotiaana vanhemmalle, mutta hyväluontoiselle miehelle, mutta se ei estänyt Safiyaa kokemasta nigerialaista avioeroa, jonka toteuttamiseen miehen sanat  "Hylkään sinut" kolme kertaa lausuttuina riittävät päättämään avioliiton siihen paikkaan. Onni ei jatkossakaan ollut myötä, vaan Safiya joutui pettymään vielä monasti.

Kirja antoi ainakin minulle ajattelemisen aihetta. Käsittämättömältä tuntuu, että naiset edelleenkin joutuvat monissa maissa elämään totaalisesti miesten mielivallan alaisina, ilman minkäänlaista sanan- tai tahdonvapautta. Järkyttävää.

J.M. Coetzee: Michael K:n elämä

Löysin sattumalta tämän jo hiukan vanhan kirjan, joka on vuonna 1983 palkittu huomattavalla englantilaisella kirjallisuuspalkinnolla "The Booker Prize".
Kirja kertoo kapkaupunkilaisesta köyhästä, yksinkertaisesta mustasta miehestä keskellä levotonta ja sotaisaa Etelä-Afrikkaa.
Surullinen, erikoinen kirja, mielenkiintoni pysyi hereillä läpi koko kertomuksen. Useita kysymyksiä tulvi pinnalle, vastauksia ei.

Mende Nazer-Damien Lewis: Orja

Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen.
Siinä mielessä hätkähdyttävää luettavaa, että kertoo nykypäivästä eikä pelkästään yhden tytön elämästä, vaan kohtalotovereita valitettavasti riittää.

Corinne Hoffmann: Valkoinen masai

"Sveitsiläinen Corinne Hofmann muistelee neljää vuotta, jotka hän vietti Keniassa masaisoturin kumppanina. Seuratessaan suurta rakkautta hän koki taivaan ja helvetin. Rehellinen, hauska, jännittävä ja tervettä itseluottamusta uhkuva tarina kaikkien aikojen eloonjäämisseikkailusta."









Tätä kirjaa lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli, että "hullu nainen". Aina uudestaan pulpahtivat nuo kaksi sanaa mieleeni lukiessani eteenpäin. Varsinkin, kun Corinne rahoitti omilla varoillaan tätä hulluutta.

Sveitsiläinen nuori nainen saapuu sulhasensa kanssa Keniaan ja jo lentokentällä hänen katseensa kohtaa alkuasukasmiehen, masain. Se on "rakkautta" todellakin ensisilmäyksellä. Oikeammin hullaantumista. Sveitsiläinen sulhanen sai palata yksin takaisin Eurooppaan ja Corinne aloitti yhteiselämän masainsa kanssa Keniassa alkeellisessa savimajassa.

Kyllä naiset voivat olla "hulluja" enkä väitä, etteikö minullekin olisi voinut noin tapahtua. On varmaan ollut taivaallisen ihanaa voida elää tuo hullaantuminen kokonaisuudessaan myöhäisempään selväjärkiseen hetkeen asti, jolloin tarina jo loppuikin. Eihän tuollainen hullaantuminen voi kestää hamaan hautaan saakka, selvähän se.
Erittäin mukaansatempaava ja lukemisen arvoinen kirja! Suosittelen kirjaa, en elokuvaa.