Näytetään tekstit, joissa on tunniste sotilas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sotilas. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. toukokuuta 2010

Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas - Adolf Ehrnrooth



Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas - Adolf Ehrnrooth / Min fader var en ung soldat -Adolf Ehrnrooth

Tietyin varauksin aloitin tämän kirjan lukemisen. Kenraali Ehrnrooth oli koko valtakunnan tunnetuimpia henkilöitä ja lisäksi tämän kotikaupunkini ikioma "julkkis".
Kirja oli kirjoitettu kaksikielisenä, yksi palsta suomeksi ja viereinen palsta ruotsiksi. Kirjan koko 22x28cm oli epäkäytännöllinen luettavaksi sängyssä, lisäksi oli raskas pideltävä, olisi sopinut paremminkin katselukirjaksi kuin luettavaksi. Ehkä kirjan koko symbolisoi suurta miestä?

Positiivista oli kirja itse. Se oli sangen avoin kertomus kenraalin perhe-elämästä. Tyttären näkökulmasta se rakas, hyvä Isä, joka vasta 55-vuotiaana perusti perheen. Isä, joka oli sydämellinen, huolehtiva, vastuuntuntoinen ja toisaalta iäkäs, kaavoihin kangistunut vanha mies. Sotilas, joka ei päässyt sodasta irti milloinkaan. Sotilas, joka kertoi lapsilleen sodan kauhuista kun muutakaan ei isän menneisyydessä ollut ollut. Sotilaan haavoja, ruumiillisia ja henkisiä, joita vanheneva kenraali pohti eläkepäivinään. Sota, joka palasi arkipäivään ja lasten lähelle päivittäin, muodossa jos toisessakin.

Kenraalin lapsista voisi sanoa, että he ovat sodan keskellä kasvaneet, vaikka maailma kodin ulkopuolella eli rauhan aikoja. Surullista.
Lukemisen arvoinen kirja!

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Petri ja Kyösti Pietiläinen: Legioonalainen Peters



Petri ja Kyösti Pietiläinen: Legioonalainen Peters - suomalaisen palkkasoturin muistelmat

Ronskia kieltä, huumorilla kirjoitettu, pidän kirjoitustyylistä. Tuntematon maailma, muukalaislegioona, mielenkiintoista!

jatkona edelliseen



Petri ja Kyösti Pietiläinen: 120 päivää legioonalaiseksi - miten Pietiläisestä tehtiin Peters

Mielenkiintoista, joskin jotain samaa kuin edellisessäkin kirjassa. Pidän Pietiläisen tavasta kertoa asioita, mutta en osaa kyllä itse asettua ammattisotilaan asemaan. Kuinka joku voi haluta palvella muukalaislegioonassa, minkälainen ihminen on ammattisotilas? Mitä Pietiläinen jättää kertomatta? Kuinka henkinen kantti kestää? Suuri mysteeri minulle kaikenkaikkiaan

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Irja Wendisch: Me sotilaiden lapset


"Eloonjääneiden miesten traumat eivät hävinneet koskaan, ja monet miehet siirsivät traumojaan seuraavallekin sukupolvelle.Sodan jälkeen Suomi maksoi sotakorvaukset, teollistui ja rakensi uudelleen kylät ja kaupungit. Suuret ikäluokat syntyivät sotakokemuksiensa kanssa kamppailevien miesten ja naisten lapsiksi."


Tarttui tämä kirja kirjastosta mukaani. Vähän puhuttu aihe, sodasta on pitkä aika ja vasta nyt on "kissa nostettu pöydälle". Aivan liian myöhään. Valitettavasti.