Hong Ying: Hyvien kukkien lapset

Pitkästä aikaa taas yksi luettu kirja! Tämä osuu sopivasti tammikuulle, toivon, että ehdin lukea joka kuukaudelle edes yhden kirjan...

Olen lukenut paljon Kiinasta kertovia kirjoja, mutta tämä oli ensimmäinen, joka kertoo nykyajan Kiinasta. On kännykät ja tietokoneet ja ihmiset matkustelevat vapaasti ympäri maailmaa.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2009 ja tapahtumat ovat 2000-luvulta.





Kirja on tosikertomus, kirjailijan äiti on kuolemaisillaan ja tytär lähtee äitinsä luokse. Kuitenkin äiti ehtii kuolla ennen kuin tytär ehtii perille. Koko perhe on koolla, kaikki 6 lasta, nuorinkin eli tämä kirjailija on jo yli 40 vuotias.
Kiinalaisen hautajaisperinteen seuraaminen on mielenkiintoista, tapahtuma kestää kolme päivää. Niinä kolmena päivänä sisarukset käyvät tuntojaan läpi, muistelevat menneitä, riitelevät.

Nuorin tytär aloittaa selvittämään äitinsä ja samalla omaa menneisyyttään. Sieltä pulpahtaa päivänvaloon  kaikenlaista, muistot Maon ajoilta, kulttuurivallankumouksen kauhut, ihmisten pahansuopuutta. Tyttären itsesyytökset äitinsä laiminlyönnistä, vaikeat ihmissuhteet, elämän raadollisuus ja elämän loputon kauneus. Kaikki tapahtuu kolmen päivän sisällä.

Paikka paikoin kirjan saattoi kokea tylsäksi. Siinä kerrotaan ihmisten välisiä tapahtumia ja jos kiinnostus ei sellaiseen riitä, niin kannattaa silti olla sisukas ja lukea kiltisti joka sivu. Kirja on antoisa, avoin kokemus kokonaisuudessaan. Suosittelen, jos olet kiinnostunut nykypäivän kiinalaisuudesta ja/tai ihmissuhteiden monisäikeisyydestä.

Bette Bao Lord: Kevätkuu

Kertomus kiinalaisesta ylhäisöperheestä vuosisadan vaihteessa, siis noin 1890 alkaen. Aluksi oli kummallista, kun kaikki nimet oli käännetty suomeksi, kuten juuri "Kevätkuu", mutta tottuihan siihen. Mielenkiintoinen kirja, ei ole ollut helppoa silloinkaan ihmisen elämä. Kauheaa oli esim. tyttölasten jalkojen sitominen ja raa'at ihmisten tappamiset, syystä jos toisestakin. Keppien päässä huojuvat, irti leikatut ihmisten päät....

Su Tong: Punainen lyhty

Äkkiä luettu, ohut pieni kirja. Koskettava kertomus 1930-luvun Kiinasta.

Julma ja armoton kuvaus seksuaalisesta valtapelistä rikkaan kiinalaismiehen neljän jalkavaimon kesken. Traaginen tarina.

Emily Wu: Kuin höyhen myrskytuulessa

Tuli tämäkin kirja nyt luettua. Sitä surullista kertomaa Maon ajoilta.
Mietin tuossa samalla, että Kiina on todella vanhan kulttuurin maa. Kiina oli jo kukoistuksessaan silloin, kun Suomi oli kaiketi vielä jääpeitteen alla!

Luulisi vanhan kulttuurin kasvattaneen ihmistä jalompaan suuntaan, mutta juuri päin vastoin on käynyt! Ihmisellä ei ole mitään arvoa kiinalaisessa yhteiskunnassa, ei tänäänkään, ihmisen julmuus, häikäilemättömyys ja täydellinen empatian puuttuminen on niin räikeää, että suorastaan pelottavaa! Onko ihmislajin kehitys oleva tuollainen kaikissa kulttuureissa? Mitä pidemmälle ihmiskunta kehittyy, sen raadollisemmaksi se muuttuu?

Tässäkin kirjassa, kuten muissa Kiinasta kertovissakin kirjoissa, vähälukuiset tervehenkiset ihmiset joutuvat alistumaan enemmistön mielivaltaan säilyttääkseen edes toivon paremmasta elämästä.

Ba Jin: Perhe

" Kiinan kirjallisuuden eläviin suurmestareihin kuuluvan Ba Jinin kuuluisin teos "Perhe" on vahvasti omaelämäkerrallinen. Ilmestyessään Kiinassa 1931 sen vaikutus oli musertava. Ensi kertaa oli paljastettu suuren feodaalisen perheyhteisön sisäinen maailma, sen hierarkia, orjuuttavat käytöstavat, ihmissuhteet. Ba Jinin kertomus, riipaisevan inhimillinen ja kaunis teos, täyttyy syvistä tunteista, rakkaudesta, vihasta ja tuhon kosketuksesta. Mutta se ilmentää myös uuden sukupolven toivoa ja kamppailua irti kaavoittuneen kulttuurin kahleista. Länsimaiselle lukijalle Ba Jin on avannut ikkunan suljettuun maahan ja sen ihmisen salattuun sisäiseen ajatusmaailmaan. "

Olen lukenut paljon kirjoja Kiinasta, lähinnä Maon ajoilta sekä uudempia Maon aikakauden jälkeisiä kertomuksia. Tämä oli ensimmäinen "vanhaan" aikaan perustuva kirja ja oli aika työlästä eläytyä siihen itselle täysin tuntemattomaan ja vaikeasti ymmärrettävään aikakauteen ja ympäristöön. Sitten kun se sivu sivulta onnistui paremmin, niin sen jälkeen tuntui kuin aina lukiessani aikakone olisi siirtänyt minut sinne kiinalaiselle 20-luvulle.

Suosittelen kirjaa ennenkaikkea kiinalaisuudesta kiinnostuneille lukijoille. Minulle se avasi aivan uuden näkökulman kiinalaisuuteen. On se vaan ollut merkillistä koko Kiinan menneisyys, varmaan myös nykyisyys, vaikeaa ymmärtää.....