keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Oili Forsman: Inkeriläistytön elämäkerta

 

Tämän paksuhkon, pehmeäkantisen  kirjan lukeminen, 360 sivua suhteellisen pientä pränttiä, vaati oman aikansa. Kuvat kirjassa ovat vaatimattomia ja ripoteltu sinne tänne. Kirja on kirjoitettu 2007 ja suunnattu kirjoittajan omille lapsille ja lastenlapsille muistoksi ja sen tuntuinen se onkin. Itsekin olen suunnitellut vastaavaa, mutta en ole saanut aikaiseksi muuta kuin lapsuusmuistot. 
Tykkään ihmisten elämänkerroista, varsinkin tavallisten ihmisten. Vähissä ovat ne kuuluisien ja vaikutusvaltaisten ihmisten elämänkerrat, jotka olen lukenut. Ne ovat usein helppoja kohtaloita, liian siloiteltuja. Sen sijaan, kuten  Veikko Lavi laulussaan sanoo "jokainen ihminen on laulun arvoinen", niin vieläkin enemmän jokainen ihminen on tarinan arvoinen! Tavallisen ihmisen tie on usein särmikkäämpi, vailla valintamahdollisuuksia, enemmän kuuluu kohtalon ääni niissä kuin missään muualla. 

Tämänkin tytön tie alkaa silloisen Neuvostoliiton Inkerinmaalta vuonna 1928, päätyen Suomeen ja sitten aikanaan USAn kautta Kanadaan. Ihailla täytyy sen ajan ihmisten uutteruutta, joskin pakon sanelemaa sekä sitä voimaa, joka heistä kaikista kumpuaa. Siihen verrattuna nykypolvi on varsinaista pullamössökansaa, ei luonnollisestikaan omasta syystään, vaan siksi, että elämän olosuhteet eivät muuta ole vaatineet. 
Kumpikohan on parempi tapa kasvaa aikuiseksi? Kumpi antaa enemmän eväitä elämälle?

Suomalainen Ol'ga Rytkönen eli myöhemmin Oili Forsman kasvaa vanhempiensa ainoana lapsena turvallisessa työläisperheessä, kunnes sota ja ihmisvaino puuttuvat elämänkulkuun. Kirjoittaja kertoo avoimen tuntuisesti ja hyvin kansanomaisesti, mutta sujuvasti elämänsä tapahtumista, jopa monia asioita sangen seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti, johtuen kaiketi juuri siitä, että kirja on tarkoitettu omille jälkeläisille dokumentiksi äidin elämästä.

Sen enempiä kirjan sisällöstä ja "juonen" paljastamisesta, suosittelen tätä kirjaa periaatteessa ihan kaikille, pullamössösukupolvellekin. Edellytyksenä on aito kiinnostus ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa. Nykyään kuulee usein nuorison sanovan ja siihen ilmeisesti myös uskovansa, että elämä on vain ja ainoastaan omia valintoja. Niinhän se ei ole. Kyllä elämä vetää jokaiselta joskus maton jalkojen alta, joillekin näitä itsestä riippumattomia elämänkolhuja tapahtuu useammin kuin toisille. 
"Kohtalo määrää tien", kuten kirjan alaotsikko kuuluu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti