Raisa Lardot: Pikku äiti

Pieni kirja äidin ja tyttären vaikeasta suhteesta. Rohkea, rehellinen kuvaus. Koskettava kaikessa raastavuudessaan.
Suosittelen tyttärille.

Ewa Eerikäinen/Rucinska: Olen muukalainen

Kirja kertoo puolalaisen maahanmuuttajan omista kokemuksista täällä Suomen maassa avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa.
Mikään lukunautinto kirja ei ole, johtuen kirjoittajan kielellisestä taustasta. Lauseet ovat lyhyitä, niiden muoto hyvin yksinkertainen ja usein hieman outokin. Mutta hyvä, että kirjoittaja on itse kirjansa kirjoittanut eikä ole antanut sitä jonkun sujuvasanaisen syntyperäisen suomalaisen kirjoitettavaksi! Näin välittyy lukijalle ymmärrys siitä, kuinka valtavan vaikea meidän kielemme on ulkomaalaiselle. Puhekielen vaikka hallitseekin, niin kirjoitettu kieli on aivan eri asia osata kirjoittaa oikein ja sujuvasti.

Kirjasta välittyy se ikuinen, jokaisen maahanmuuttajan syvä kaipuu ja ikävä sinne omaan kotimaahan, vaikka kaikki asiat Suomessa olisikin hyvin. Kotimaa on aina kotimaa, vaikka sinne useinkaan ei voi palata.

Guido Knopp: Hitlerin lapset

Tässä kirjassa ei ole niitä kaikkein kamalimpia juttuja Hitlerin ajoilta. Sen sijaan ihmisen tarvetta kuulua johonkin itseään suurempaan, olla tarpeellinen ja arvostettu, olla osa laumasta. Aivopesua parhaimmillaan.
Jo heti 10-vuotiaasta ammentamaan tietynlaista propagandaa ja siinä sivussa mukavia nuotioiltoja ja musiikin tahdittamia elämyksiä.
Vaikea kuitenkin ymmärtää, mikä mies tämä Adolf Hitler olikaan! Nero? Mielipuoli? Paholainen? ehkä tuo viimeinen.....

Gordon, Noah: Der Medicus

suom. Lääkärin tie, engl. The Physician

Luin tämän kirjan saksankielisenä. Sain sen taas appivanhemmiltani lahjaksi, kuten aikaisemmin Ken Follett'in Taivaan pilarit.

Ei kyllä kiehdo samalla tavalla kuin tuo Follett'in kirja. Kieliasukin on tässä kirjassa mielestäni liian nykyaikainen kun taas Follett käytti sen aikaisia nimityksiä.
Luin sen kuitenkin loppuun asti, sen verran siitä löytyy hohtoa, mutta pettymys silti.

Se siinä on mielenkiintoista, että tulee perehdyttyä juutalaisiin tapoihin, ne ovat olleet aukko sivistyksessäni. Follett puolestaan perehdytti kirkon rakentamiseen. Oppia ikä kaikki.

Corinne Hoffmann: Valkoinen masai

"Sveitsiläinen Corinne Hofmann muistelee neljää vuotta, jotka hän vietti Keniassa masaisoturin kumppanina. Seuratessaan suurta rakkautta hän koki taivaan ja helvetin. Rehellinen, hauska, jännittävä ja tervettä itseluottamusta uhkuva tarina kaikkien aikojen eloonjäämisseikkailusta."









Tätä kirjaa lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli, että "hullu nainen". Aina uudestaan pulpahtivat nuo kaksi sanaa mieleeni lukiessani eteenpäin. Varsinkin, kun Corinne rahoitti omilla varoillaan tätä hulluutta.

Sveitsiläinen nuori nainen saapuu sulhasensa kanssa Keniaan ja jo lentokentällä hänen katseensa kohtaa alkuasukasmiehen, masain. Se on "rakkautta" todellakin ensisilmäyksellä. Oikeammin hullaantumista. Sveitsiläinen sulhanen sai palata yksin takaisin Eurooppaan ja Corinne aloitti yhteiselämän masainsa kanssa Keniassa alkeellisessa savimajassa.

Kyllä naiset voivat olla "hulluja" enkä väitä, etteikö minullekin olisi voinut noin tapahtua. On varmaan ollut taivaallisen ihanaa voida elää tuo hullaantuminen kokonaisuudessaan myöhäisempään selväjärkiseen hetkeen asti, jolloin tarina jo loppuikin. Eihän tuollainen hullaantuminen voi kestää hamaan hautaan saakka, selvähän se.
Erittäin mukaansatempaava ja lukemisen arvoinen kirja! Suosittelen kirjaa, en elokuvaa.