Toivotan kaikille mukavia lukuhetkiä kirjojen parissa!

Blogi jää tauolle...

Vastaan kyllä silti mielelläni kommentteihin!

Jeron North & Ingeborg Maiwald: Der 8. Februar

Kirjan nimi suomennettuna "Helmikuun kahdeksas päivä", kirja on ilmestynyt saksankielisen lisäksi ainakin englanninkielisenä "February 8th". Alaotsikkona "Wie wir unsere Heimat verloren" (Miten menetimme kotiseutumme).

Tämäpä oli mielenkiintoinen kirja, toiseen maailmansotaan liittyvä, mutta erilainen. Kirjan tapahtumissa ei ollut kysymys juutalaisuudesta, vaikkakin etnisestä halveksunnasta kylläkin. En ollut aikaisemmin lukenut mitään Sleesian saksalaisten kohtaloista, vaikka tiesin, että ovat joutuneet hekin monien muiden lailla pakenemaan kotiseudultaan. Osa on paennut pakon edessä, karkotettuna, osa omasta aloitteestaan, säilyäkseen hengissä.

Kirja on mielenkiintoinen muistakin syistä. Kertojana on varakkaan perheen tytär ja hänen kokemuksensa perustuvat oman ja monen muun sleesialaisen perheen vaiheisiin. Peräti 4,5 miljoonaa sleesiansaksalaista joutuivat kovan kohtalon eteen, joka jatkui aina 1950-luvulle asti.

Sleesia nykyisten valtionrajojen aikana

Suosittelen kirjaa, se herätti ainakin minussa innostuksen tutkia Sleesian historiaa. Opin yllättävän monta uutta asiaa. Kirjassa kerrottujen tapahtumien perusteella jouduin taas kerran kauhistelemaan joidenkin ihmisten pahuutta ja onneksi myös ihailemaan toisten hyvänsydämisyyttä.

Willy Lermer: Aufzeichnungen aus der Hölle

Kirjan nimi vapaasti suomennetuna "Muistikuvia helvetistä".

Willy Lermer on vuonna 1923 syntynyt puolalainen nuorukainen, joka päätyy jo pitkään jatkuneen juutalaisten vainoamisen jälkeen perheineen keskitysleirille, jossa hänen koko muu perheensä tuhotaan heti.
Valtava elämänhalu pitää nuorukaisen hengissä, monta onnellista sattumaa pelastaa hänen henkensä. Nälkä ja pelko, siinä ne kaksi jatkuvasti läsnä olevaa olotilaa, päivästä päivään, vuodesta toiseen.

Vuonna 1945, aivan viime hetkellä, amerikkalaiset vapauttivat hänet kohtalotovereineen Dachaun keskitysleiriltä. Willy Lermer oli terveydellisesti jo menehtymäisillään, joten pelastus tuli juuri oikeaan aikaan.
Vuonna 1950 Willy Lermer muutti Australiaan ja perusti myöhemmin sinne  Holocaust-museon. Vielä yli 90 vuoden ikäisenäkin hän on mukana toiminnassa.
Kirja on hyvin dramaattinen, kerronta mukaansatempaavaa. Suosittelen.

Willy Lermer - Holocaust Survivor Testimony

Sylvia Smuda: Im schwarzen Mantel

Kirjan nimi on suomennettuna "Mustassa takissa/manttelissa"

Tässä kirjassa kerrotaan natsi-Saksan aikaisesta ajasta eri näkökulmasta, kuin yleisesti muuten. Tässä on tekijän, osasyyllisen, ei varsinainen näkemys, vaan hänen tyttärensä kertomus. Isä oli korkeassa virassa SS-poliisin leivissä ja sodan päättyessä alkoi pakomatka, jotta ei joudu syytteeseen.

Kirjan kertoma alkaa sukupolvea varhemmin eli taustatietoa on runsaasti. Toisaalta mielenkiintoista lukea, mistä lähtökohdista alkaa tämäkin nuorukainen aikanaan haluta joksikin vaikutusvaltaiseksi henkilöksi. Onko syynä perheen köyhyys? Toisaalta tämä esitarina tuntuu hiukan turhalta, ainakin näin pitkälti käsiteltynä kuin tässä kirjassa.
Lisäksi on pari lievästi jos ei nyt ihan perverssiä, mutta epätavallista mainintaa aikaisemman polven ajoilta. En näe mitään, mihin nämä pari viittausta voisivat liittyä ja lisäksi ne ovat tapahtumina sen laatuisia, ettei niitä voi kukaan muu kuin asianomainen edes tietääkään. En tajua, miksi ne on lisätty tähän, täysin irtonaiset pikkutapahtumat. Ihan kuin ne olisivat eri kirjasta.

Loppujen lopuksi kirja oli ihan mukava luettava, varsinkin tapahtumien ollessa niin erilaisesta natsiajan kohtalosta kuin yleensä.

Eva Mozes Kori: Ich habe den Todesengel überlebt

Kirjan nimi vapaasti suomennettuna "Selvisin kuolemanenkelin käsistä", alaotsikko "Ein Mengele-Opfer erzählt" eli "Mengelen uhri kertoo.."

Kirjan kirjoittaja on Romanian juutalainen, joka kaksoissisarensa ja muun perheensä kanssa joutui v.1944 Auschwitzin keskitysleirille. Eva Mozes oli silloin 10 vuotias ja hänet kaksoissisarensa kanssa valikoitiin heti keskitysleirin lääkärin, tri Mengelen toimesta lääketieteellisiin kokeisiin, kuten kaikki kaksoset, jotka leirille tulivat. Muu perhe, vanhemmat ja kaksi vanhempaa sisarta joutuivat suorin tein kaasukammioon. 

Lapsia vapautumisen hetkellä vuonna 1945, oikealla Eva,
vieressä, vain puoliksi näkyvissä, sisarensa Miriam.
kuva Wikipedia

Eva oli voimakastahtoinen tyttö, toisin kuin kaksoissisarensa. Hän päätti säilyä hengissä, vaikka tapetuksi tulemisen uhka oli käsin kosketeltava ja jokapäiväinen  Kaikki kaksoislapset joutuivat tri Mengelen raakojen, elämää vähättelevien, sadististen kaksoistutkimusten uhriksi ja vain hyvällä onnella osa selviytyi hengissä, kun sota onneksi pian päättyi. 

Kirjassa Eva Mozes kertoo lapsuusmuistojensa nojalta mieleenjääneitä kokemuksiaan ja myöhemmin aikuistuttuaan ja muutettuaan monien mutkien kautta USA:han, alkoi hän pitämään esitelmiä kokemuksistaan ja perusti mm. CANDLES Holocaust Museum.

Suosittelen!