Kirja kertoo puolalaisen maahanmuuttajan omista kokemuksista täällä Suomen maassa avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa.
Mikään lukunautinto kirja ei ole, johtuen kirjoittajan kielellisestä taustasta. Lauseet ovat lyhyitä, niiden muoto hyvin yksinkertainen ja usein hieman outokin. Mutta hyvä, että kirjoittaja on itse kirjansa kirjoittanut eikä ole antanut sitä jonkun sujuvasanaisen syntyperäisen suomalaisen kirjoitettavaksi! Näin välittyy lukijalle ymmärrys siitä, kuinka valtavan vaikea meidän kielemme on ulkomaalaiselle. Puhekielen vaikka hallitseekin, niin kirjoitettu kieli on aivan eri asia osata kirjoittaa oikein ja sujuvasti.
Kirjasta välittyy se ikuinen, jokaisen maahanmuuttajan syvä kaipuu ja ikävä sinne omaan kotimaahan, vaikka kaikki asiat Suomessa olisikin hyvin. Kotimaa on aina kotimaa, vaikka sinne useinkaan ei voi palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti