Tuli tämäkin kirja nyt luettua. Sitä surullista kertomaa Maon ajoilta.
Mietin tuossa samalla, että Kiina on todella vanhan kulttuurin maa. Kiina oli jo kukoistuksessaan silloin, kun Suomi oli kaiketi vielä jääpeitteen alla!
Luulisi vanhan kulttuurin kasvattaneen ihmistä jalompaan suuntaan, mutta juuri päin vastoin on käynyt! Ihmisellä ei ole mitään arvoa kiinalaisessa yhteiskunnassa, ei tänäänkään, ihmisen julmuus, häikäilemättömyys ja täydellinen empatian puuttuminen on niin räikeää, että suorastaan pelottavaa! Onko ihmislajin kehitys oleva tuollainen kaikissa kulttuureissa? Mitä pidemmälle ihmiskunta kehittyy, sen raadollisemmaksi se muuttuu?
Tässäkin kirjassa, kuten muissa Kiinasta kertovissakin kirjoissa, vähälukuiset tervehenkiset ihmiset joutuvat alistumaan enemmistön mielivaltaan säilyttääkseen edes toivon paremmasta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti