Inna Latiseva: Ryssänä Suomessa

- vieras väärästä maasta

Todella vastenmielinen kirja.

Alusta loppuun asti kirjoittajan ehtymätön omakehu ja kaikkien suomalaisten jatkuva moittiminen alkoi ällöttämään. Meitä on täällä moneen junaan, aivan kuten kaikissa muissakin maissa, mutta jos yleistäisin kokonaisen kansan tämän kirjoittajan perusteella, pitäisin kaikkia venäläisiä hyvin epämiellyttävinä ihmisinä. Siis jos.

Ei suomalaisiakaan Neuvostoliitossa Stalinin aikaan kovin avosylin vastaanotettu, työleirille tuomittiin vuosikymmeniksi tai teloitettiin samantien.

Tämä erinomainen nainen odotti varmaan koko Suomen kansan huutavan hurraata hänen saapuessaan Suomen kamaralle. Kokonaiset 16 vuotta hän kuitenkin viihtyi tässä kauheassa maassa. Koko aikana ei hän eikä lapsensakaan saanut yhtään ystävää. Kyllä me suomalaiset olemme kamalia ihmisiä.
Ainakin kirjoittajan mielestä.

'Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.'

Ani Pachen : Surusta kasvoi vuori

(Kirjan on koonnut Adelaide Donnelley)

Kirja Tiibetistä.
Luin kirjaa suurella kunnioituksella tätä rohkeaa naista kohtaan. Hän oli oman tiensä kulkija miesten maailmassa. Tämä on juuri oikea kirja Tiibetistä ja sen kulttuurista kiinnostuneille lukijoille.
Itselleni yllättävää on ollut viime aikoina ja myöskin tämän kirjan tiimoilta se, että näitä kauheita ihmisloukkauksia on tapahtunut lähimenneisyydessämme. Varmasti tapahtuu myös tänä päivänä, mm. Pohjois-Koreassa. Periaatteessa milloin tahansa tämä kaikki voi tapahtua meille jokaiselle.

'Ani Pachen oli nunna ja vastarintaliikkeen johtaja, joka tarttui aseisiin puolustaakseen isänmaataan ja vietti 21 vuotta kiinalaisten vankina. Hän muutti vapauduttuaan Dharamsalamiin Intiaan, ja osallistui Tiibetin vapauttamisen puolesta järjestettäviin mielenosoituksiin.
Hän kuoli 69 vuotiaana vuonna 2002.'


Kertomus oli hyvin avoimesti ja kaunistelematta kirjoitettu. Se herätti monenlaisia tunteita, suuttumusta, vihaa, sääliä ja kunnioitusta.
Ihminen on se hyvin ja pahin kaikista elävistä olennoista.

Elna Schdanoff & Christian Sundgren: Kirje Siperiasta

Taas tuli luettua yksi kirja lisää Stalinin kauhutöistä, Siperian pakkoleiriltä. Niin samanlainen tarina kuin lukemattomat muut, mutta kuitenkin niin erilainen.
Jokaisen ihmisen tarina, vaikka olisivat kaikki olleet samalla pakkotyöleirillä samaan aikaan, on aivan erilainen. Ei ole kahta samanlaista. Jokaisella on omat lähtökohtansa, omat resurssinsa selvitä ja omat onnenhetkensä kaiken kauheuden keskellä.

Tämän kirjan päähenkilö on poikkeuksellinen nainen. Hän kuuluu ns. yhteiskunnan kermaan, elää jo viime vuosisadan alussa hyvin kansainvälistä ja vaurasta elämää. Hänen perheensä on asunut Tamminiemessä jo silloin, kun se ei vielä ollut Suomen tasavallan presidenttien virka-asunto. Hän vietti lomia Mustanmeren rannoilla, hänen elämänsä oli mallillaan. Siitä huolimatta hänet vangitaan ja hänen perheensä hajotetaan. Vapauduttuaan päähenkilö ei valitettavasti löydä enää paikkaansa, vaan viettää elämänsä viimeiset vuosikymmenet eri sukulaistensa kodeissa.
Lukemisen arvoinen selviytymistarina.

Kang Chol-hwan: Pjongjangin akvaariot

"Kyseessä on arvokas mutta erityisen kipeä kirja juuri siksi, että kuvatunkaltaisia kauheuksia tapahtuu Pohjois-Koreassa edelleen. Kang Chol-hwan teki maailmalle palveluksen työstämällä karmivat kokemuksensa kirjaksi. Hän ja muut pohjoiskorealaiset ansaitsisivat, että maailmalla kirja luetaan. Äärimmäisen tärkeä. HS"

Tämä olikin ensimmäinen lukemani kirja tämän päivän Pohjois-Koreasta. Eipä sieltä käsin moni pääse kertomaan mitään, taitaa olla koko maa yhtä vankileiriä. Aivan uskomatonta, että nykypäivänä ihmiset joutuvat monessa muussakin maassa, mutta varsinkin Pohjois-Koreassa, elämään nälkäkuoleman ja totaalisen diktatuurin keskellä, tietämättä mitään muusta maailmasta.

Eikä muu maailma tee sen hyväksi mitään!

Onneksi tämä nuori mies onnistui pakenemaan maasta vankeutensa jälkeen ja kertomaan kokemuksistaan.

Itselle tulee oikein paha olo ajatellessa, kuinka me täällä ns. "lottovoittajina" elämme "lintukodossamme". Siitä huolimatta liian moni on tähän meidän elämäämme tyytymätön. Mitenkä olisi, ottaisivatko nuo pohjois-korealaiset näitä tyytymättömiä suomalaisia elämysleirille sinne jonnekin? Vaikkapa ensi alkuun 10 vuodeksi.

Apitz, Bruno : Alastomana susien parissa

Luin tämän kirjan jo 1960-luvulla, koululaisena. Se oli ensimmäinen lukemani kirja, joka kertoi natsien kauhutöistä.
Kirjan kertomuksessa pieni lapsi onnistutaan salakuljettamaan keskitysleirillä turvaan, muussa tapauksessa lapsi olisi päätynyt kaasutettavaksi ja polttouuniin. Kertomus on tietenkin liikuttava ja kauhistuttava. Kirjailija itse oli ollut keskitysleirillä vankina, joten osasi kirjoittaa omasta kokemuksestaan.
Kirjasta on myös tehty elokuva vuonna 1963, Pääosassa mm. Armin-Mueller Stahl.

Yllätyksekseni sain selville, että kirja on edelleenkin tilattavissa kirjaston varastosta. Taidanpa tilata ja lukea uudestaan!