"Sveitsiläinen Corinne Hofmann muistelee neljää vuotta, jotka hän vietti Keniassa masaisoturin kumppanina. Seuratessaan suurta rakkautta hän koki taivaan ja helvetin. Rehellinen, hauska, jännittävä ja tervettä itseluottamusta uhkuva tarina kaikkien aikojen eloonjäämisseikkailusta."
Tätä kirjaa lukiessani ensimmäinen ajatukseni oli, että "hullu nainen". Aina uudestaan pulpahtivat nuo kaksi sanaa mieleeni lukiessani eteenpäin. Varsinkin, kun Corinne rahoitti omilla varoillaan tätä hulluutta.
Sveitsiläinen nuori nainen saapuu sulhasensa kanssa Keniaan ja jo lentokentällä hänen katseensa kohtaa alkuasukasmiehen, masain. Se on "rakkautta" todellakin ensisilmäyksellä. Oikeammin hullaantumista. Sveitsiläinen sulhanen sai palata yksin takaisin Eurooppaan ja Corinne aloitti yhteiselämän masainsa kanssa Keniassa alkeellisessa savimajassa.
Kyllä naiset voivat olla "hulluja" enkä väitä, etteikö minullekin olisi voinut noin tapahtua. On varmaan ollut taivaallisen ihanaa voida elää tuo hullaantuminen kokonaisuudessaan myöhäisempään selväjärkiseen hetkeen asti, jolloin tarina jo loppuikin. Eihän tuollainen hullaantuminen voi kestää hamaan hautaan saakka, selvähän se.
Erittäin mukaansatempaava ja lukemisen arvoinen kirja! Suosittelen kirjaa, en elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti