Tämäpä oli mukaansa tempaava kirja! Aivan kuin itsekin olisin ollut ylittämässä noita suuria vuoristoja talvipakkasessa lumessa kahlaten.
Kirjan tapahtumat ovat vuosilta 1944-1951. Kuinka kävikään sääliksi se mukana oleva koira, jonka tehtävä oli lämmittää vaeltajaa öisin. Se ressukka joutui tyytymään ulosteiden syömiseen, kun mitään muuta ei enää ollut. Koira sitten itse päätti jäädä erääseen kylään ja olla seuraamatta enää isäntäänsä, se oli onnellinen valinta koiralta.
Kirja kertoo lumoavalla tavalla itse matkan ja myös Tiibetissä vietetyt vuodet. Lukija pääsee kurkistamaan Dalai Laman suurelle maailmalle vielä tuntematonta elämää.
Fantastinen kirja!
Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, pääosassa Brad Pitt. Elokuva oli kurja versio tästä hienosta kirjasta. Ainoa hyvä siinä oli päästä näkemään tapahtumapaikkoja ja Tiibetin jylhää kauneutta.
Luin kirjan Dalai-Lama Sydämeni neuvoja. Olen yhtä mieltä melkein kaikesta mitä hän sanoo. On vain yksi asia mistä en ole samaa mieltä on kohta (paperback) sivulla 95. "Maailma pitäisi demilitarisoida ja jättää jäljelle vain monikansalliset joukot, jotka puuttuvat asioihin ainoastaan silloin, kun jollain seudulla rauha on uhattuna" Olen sitä mieltä, että jokaisella valtiolla pitää olla omat turvajoukot. Entä sinä?
VastaaPoistasblinnikka,
VastaaPoistaen ole lukenut tuota Dalai-Laman kirjaa, noteerasin sen muistiin, josko löytyisi paikallisesta kirjastosta.
Tuon mainitsemasi lauseen perusteella en jaksa uskoa niin suureen ihmisten solidaarisuuteen, ettäkö ei omia turvallisuusjoukkoja tarvittaisi. Ihmisillä on tapana ajatella omaa etuaan, joten on ihan luonnollista, että kullakin maalla ja kansalla on omat puolustajansa ajamassa oman maan etua eli puolustamassa vieraan hyökkäyksiltä.
Kunhan olen lukenut tuon mainitsemasi kirjan, kerron enemmän ajatuksistani, joita kirja herätti.
Itse kyllä ajattelen tuon Dalai Laman sanomisien mukaisesti enkä epäile hetkeäkään etteikö se toimisi.
VastaaPoista