Petroskoilainen Ilona Konkka on tallentanut
huomattavan määrän inkeriläisten omakohtaisia
muistelmia karkotuksista ja vainoista 1930 – 1940
lukujen Neuvostoliitossa. Kirjassa 17 inkeriläistä
kuvaa omia kokemuksiaan epäinhimillisissä
olosuhteissa, omanarvontunnosta ja
ihmisrakkaudesta.
Itselläni ei ole sidoksia inkeriläisyyteen, karjalaisuuteen kylläkin, mutta luettuani sattumalta listaa Siperiaan karkoitetuista suomalaisista rikollisista, aloin kiinnostumaan heidän kohtalostaan siellä kaukana Siperiassa. Sattui kirjastossa käsiini tämä kirja, joka myös käsittelee vainoja ja pakkosiirtoja, tosin syyttömien, viattomien ihmisten!
Kovaa on ollut ihmisen elämä kaiken lukemani perusteella. Tämän päivän pienet harmit ja vastoinkäymiset supistuvat omaan mitättömyyteensä kaiken Siperiaan karkoitettujen ihmisten kokemusten rinnalla. Hiukan opin tietämään jotain inkeriläisten historiasta. Aikaisemmin en tiennyt yhtään mitään.
Kirja oli ajoittain raskas luettava siinä olevien murrekertomusten takia, mutta onnekseni kirjassa oli yllin kyllin myös ihan aitoa suomenkieltäkin. Sisällöltään kirja tietenkin oli raskas ja surullinen kokemus, mutta myös voimakas kuvaus ihmisen sitkeydestä, sisukkuudesta ja sietokyvystä.
Kyllä helpolla pääsee tavallinen tallaaja hyvinvointisuomessaan. Olkaamme kiitollisia siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti