"Vuonna 1941 viisi neuvostosotilasta murtautuu latvialaisperheen kotiin ja pidättää 14-vuotiaan Ligitan sekä hänen vanhempansa. Heidät sullotaan 15 000 kohtalotoverin kanssa junaan, jonka määränpää on Siperia. Yhtäkkiä nuoren tytön juhlien, poikien ja kauniiden vaatteiden täyttämästä arjesta on vain muistot jäljellä. Latvian entinen EU-komissaari Sandra Kalniete on jäljittänyt sukulaistensa kauhistuttavat kohtalot arkistoista, asiakirjoista ja yksityislähteistä. Teoksessaan hän paljastaa inhimllisen kärsimyksen historian kylmien faktatietojen takaa. Niin Kalnieten isän- kuin äidinpuoleinen suku joutui Stalinin sortokoneiston kohteeksi ja karkotetuksi kuolemanleireille. Painajainen päättyi vasta 1957, kun Uralin tuolla puolen syntynyt Sandra ja hänen vanhempansa pääsivät palaamaan Latviaan."
Alkuun kirja tuntui sekavalta, oli vaikea mieltää kuka kukin on, onneksi alkulehdillä oli sukutaulu. Kirjassa on myös kronologinen tapahtumaluettelo, runsaasti viitteitä ja lähteitä.
Kertomuksen myötä selostettiin sen ajan poliittisia tapahtumia, ne olivat sangen hyödyllisiä, niistä muodostui runko kaikelle muulle.
Alkuvaikeuksien jälkeen kirja alkoi viehättämään. Uskomattoman ihana kirja kaikesta kauheudestaan huolimatta. Kerronta on selkeää, historiankirjamaista, valokuvia on paljon.
En ollut aikaisemmin lukenut mitään Latviaan liittyvää, tämän kirjan ansiosta opin paljon uutta. Opin mm. että meille suomalaisille olisi voinut käydä samalla tavalla kuin Baltian maille. Tulevaisuudessa saattaa poliittisten tapahtumien myötä mikä tahansa kansa yllättäen joutua samankaltaiseen asemaan...
Kyllä me suomalaiset olemme olleet onnekkaita, että olemme saaneet säilyttää itsenäisyytemme!
Suosittelen, mielenkiintoinen lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti