"Helenan isä muistaa Bogartin liituraitapuvun kuosin ja John Waynen kuolemattomat lauseet, muttei sitä miksi hänen hotellissaan on huono palvelu. Optikkoliikkeessä työskentelevä Helena, kahden teinipojan äiti, on vuorotteluvapaalla ilman suuria suunnitelmia, kun hänen on hyväksyttävä, että isän terveydentilalle löytyy tautiluokitus..."
Suurin odotuksin aloin lukea tätä kirjaa.
Pitkäveteinen, sekava, ei vastannut kirjan nimen antamaa kuvaa sisällöstä, uskottavuuden puute vaivasi myös tekstiä. Halusin olla sisukas ja lukea silti koko kirjan loppuun asti, jos vaikka huipentuisi ja avautuisi minulle edes viime sivuilla.
No, luin puoleen väliin, sitten luovutin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti