Heinrich Harrer: Seitsemän vuotta Tiibetissä

Tämäpä oli mukaansa tempaava kirja! Aivan kuin itsekin olisin ollut ylittämässä noita suuria vuoristoja talvipakkasessa lumessa kahlaten.
Kirjan tapahtumat ovat vuosilta 1944-1951. Kuinka kävikään sääliksi se mukana oleva koira, jonka tehtävä oli lämmittää vaeltajaa öisin. Se ressukka joutui tyytymään ulosteiden syömiseen, kun mitään muuta ei enää ollut. Koira sitten itse päätti jäädä erääseen kylään ja olla seuraamatta enää isäntäänsä, se oli onnellinen valinta koiralta.

Kirja kertoo lumoavalla tavalla itse matkan ja myös Tiibetissä vietetyt vuodet. Lukija pääsee kurkistamaan Dalai Laman suurelle maailmalle vielä tuntematonta elämää.
Fantastinen kirja!



Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, pääosassa Brad Pitt. Elokuva oli kurja versio tästä hienosta kirjasta. Ainoa hyvä siinä oli päästä näkemään tapahtumapaikkoja ja Tiibetin jylhää kauneutta.

Johannes Togi: Tuomittu pykälän 58 mukaan

Tämä pieni pokkari piti paljon sisällään. Aluksi en meinannut päästä sisään tähän kertomukseen, mutta sitten sisältö vei mukaansa.

Taas kerran uskomaton elämäntarina, karmea todistus ihmisen silmittömästä julmuudesta toista kohtaan. Uskomatonta myös se, että meiltä käsin lähes käden ulottuvilla on lähimenneisyydessä hallinnut kaksi miestä, joiden päämääränä on ollut ihmisten tuhoaminen. Hitlerin metoodi oli tappaa ihmisiä kaasulla, Stalinilla oli sen sijaan maata tarpeeksi voidakseen lähettää ihmisiä kauas kitumaan ja kuolemaan kylmään ja nälkään.
Täältä meidän "lintukodosta" päätyi moni sinne Siperian vankileirille, emme siis ole yhtään sen parempia kansana kuin nuo muutkaan.

Sandra Kalniete: Tanssikengissä Siperiaan

"Vuonna 1941 viisi neuvostosotilasta murtautuu latvialaisperheen kotiin ja pidättää 14-vuotiaan Ligitan sekä hänen vanhempansa. Heidät sullotaan 15 000 kohtalotoverin kanssa junaan, jonka määränpää on Siperia. Yhtäkkiä nuoren tytön juhlien, poikien ja kauniiden vaatteiden täyttämästä arjesta on vain muistot jäljellä. Latvian entinen EU-komissaari Sandra Kalniete on jäljittänyt sukulaistensa kauhistuttavat kohtalot arkistoista, asiakirjoista ja yksityislähteistä. Teoksessaan hän paljastaa inhimllisen kärsimyksen historian kylmien faktatietojen takaa. Niin Kalnieten isän- kuin äidinpuoleinen suku joutui Stalinin sortokoneiston kohteeksi ja karkotetuksi kuolemanleireille. Painajainen päättyi vasta 1957, kun Uralin tuolla puolen syntynyt Sandra ja hänen vanhempansa pääsivät palaamaan Latviaan."

Alkuun kirja tuntui sekavalta, oli vaikea mieltää kuka kukin on, onneksi alkulehdillä oli sukutaulu. Kirjassa on myös kronologinen tapahtumaluettelo, runsaasti viitteitä ja lähteitä.
Kertomuksen myötä selostettiin sen ajan poliittisia tapahtumia, ne olivat sangen hyödyllisiä, niistä muodostui runko kaikelle muulle.

Alkuvaikeuksien jälkeen kirja alkoi viehättämään. Uskomattoman ihana kirja kaikesta kauheudestaan huolimatta. Kerronta on selkeää, historiankirjamaista, valokuvia on paljon.

En ollut aikaisemmin lukenut mitään Latviaan liittyvää, tämän kirjan ansiosta opin paljon uutta. Opin mm. että meille suomalaisille olisi voinut käydä samalla tavalla kuin Baltian maille. Tulevaisuudessa saattaa poliittisten tapahtumien myötä mikä tahansa kansa yllättäen joutua samankaltaiseen asemaan...
Kyllä me suomalaiset olemme olleet onnekkaita, että olemme saaneet säilyttää itsenäisyytemme!

Suosittelen, mielenkiintoinen lukukokemus!

Tuula Vainikainen: Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen

Ostin tämän kirjan tyttärelleni lahjaksi lukematta sitä ensin itse. Niin sanotusti sika säkissä.

Nyt hain sen kirjastosta ja luin läpi.
Ihan hyvä kirja aiheesta kiinnostuneille. Kuten nimikin sanoo, se käsittelee äitien ja tytärten välisiä suhteita, vanhan äidin kohtaamista, hoitamista, äidin kuolemaa.


Suosittelen jokaiselle suurten ikäluokkien ihmiselle, äiti-tytär-suhdettaan pohtivalle sekä heille, joilla on ikääntyvä äiti.

Anja Kauranen (nyk. Snellman): Ihon aika

Luin tämän kirjan toistamiseen, edellinen kerta oli sen juuri ilmestyttyä eli vuonna 1993. Juuri sopivan pitkä aika lukaista kirja uudestaan.

Suosittelen kaikille, varsinkin heille, jotka
* huolehtivat omista vanhemmistaan
* pohtivat omaa äiti-lapsi suhdettaan
* saattohoitavat vanhempiaan
* ovat juuri menettäneet iäkkään vanhempansa
* suurille ikäluokille, eläkeikäisille

Seppälä, Olli & Seppälä, Ullamaija: Se oli ihme

Tämän kirjan lukaisin äskettäin. Eipä ollut kovin moinen kirja. Kirjassa kertoivat haastatellut ihmiset omista ihmeistään. Aiheesta olisi saanut kyllä paljon paremmankin. Mikä lie saattanut markkinoille tämän, mielestäni jotenkin hölmösti kirjoitetun kirjasen näinkin hienosta aiheesta? En tykännyt, vaikka luin tietenkin loppuun asti. Aihe olisi kiinnostanut, mutta kirja oli pettymys.

Vigdis Rabben: Pidä minusta kiinni

Pieni kirja koulupojan taistelusta aidsia vastaan, tapahtumapaikka Norja. Perheen tasapainoilua sairaan lapsen ja terveempien sisarusten välillä. Tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle, jolloin AIDS oli vielä salattu sairaus. Surullista tarinaa.

Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle

Pieni kirja, pienestä pojasta, vain 190 sivua. Koskettava, raadollinen, ahdistavan konkreettinen. Antaa käsityksen sairaanhoidosta ja sen moni-ilmeisyydestä sekä ihmisen avuttomuudesta tapahtumien keskipisteessä. Tapahtumapaikka Helsinki.

Kirjaan on ilmestynyt jatko-osakin, "Jäähyväisten jälkeen".

Yasushi Inoue: Äitini tarina

Mielenkiintoisen kertovasti kirjoitettu pieni kirja. Pidin nimenomaan tavasta, miten kertomus soljuu eteenpäin. Kauniin realistinen, lämminhenkinen kirja vanhenevasta, muistinsa menettävästä äidistä poikansa kertomana.

"Realistinen ja samalla herkän lyyrinen kuvaus vanhenemisesta, väkevä matka ihmisen sisimpään." sanovat kirjallisuusasiantuntijat.

Oksi-Walter, Roos, Viertola-Cavallari : Monikulttuurinen perhe

Aika uusi kirja. Tuskin kiinnostaa suurta yleisöä, mutta on ihan erinomaisen hyvä opas, jos elää tai aikoo elää monikulttuurisessa avioliitossa. Myös jos tuttavapiiriin kuuluu maahanmuuttajia, niin silloinkin tästä kirjasesta on paljon hyötyä.

Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa

Kaikessa surullisuudessaan silti hauska kirja. Mielenkiinto pysyy koko ajan vireänä, elämää katsastetaan monesta vinkkelistä, osasin samaistua monessakin kohdassa kirjoittajan tunnelmiin. Tarinaa ei ole venytetty yhtään, vaan siinä on kaikki olennainen. Suosittelen.

Sabine Kuegler: Viidakkolapsi

"Perhe elää aarniometsän keskellä Fayu-heimon parissa, jonka keskuudessa kannibalismi ja raakuus ovat arkipäivää. ."

Mukaansatempaava kirja! Kertoo 1980-luvulla viidakossa Länsi-Papualla elävästä perheestä, pääosassa silloin 5 vuotias tytär. Elämä kaukana sivilisaatiosta opettaa luonnonläheistä suhtautumista, mutta aikuisena "ihmisten ilmoille" muuttaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voinut odottaa. Paluu takaisin aarniometsään ei myöskään tuntunut enää oikealta valinnalta.
Tähän kirjaan on olemassa myös jatko-osa "Paluu viidakkoon".

Saara Kesävuori : Hyvä isä

"Helenan isä muistaa Bogartin liituraitapuvun kuosin ja John Waynen kuolemattomat lauseet, muttei sitä miksi hänen hotellissaan on huono palvelu. Optikkoliikkeessä työskentelevä Helena, kahden teinipojan äiti, on vuorotteluvapaalla ilman suuria suunnitelmia, kun hänen on hyväksyttävä, että isän terveydentilalle löytyy tautiluokitus..."

Suurin odotuksin aloin lukea tätä kirjaa.
Pitkäveteinen, sekava, ei vastannut kirjan nimen antamaa kuvaa sisällöstä, uskottavuuden puute vaivasi myös tekstiä. Halusin olla sisukas ja lukea silti koko kirjan loppuun asti, jos vaikka huipentuisi ja avautuisi minulle edes viime sivuilla.
No, luin puoleen väliin, sitten luovutin.

Raija-Liisa Mäkelä: Minä, muilutetun tytär

"Koskettavat muistelmat kattavat perheen vaiheet vuodesta 1930 vuoteen 1990. Kirjassa heijastuvat henkilökohtaisten kokemusten lisäksi aikakauden historialliset tapahtumat hyvine ja huonoine vaiheineen."

Avoin ja monipuolinen kertomus eletystä elämästä Neuvostoliitossa. Suomesta rajan taakse pakkokyyditetyt suomalaiset joutuivat elämään ei-toivottuina sielläkin eikä takaisinkaan päässyt. Kuinka sattumanvaraista onkaan ihmisen kohtalo?
Kirjassa sivutaan historian tapahtumia itse elettyinä sekä poliittisten muutosten myötä. Ne antavat raamit tapahtumille, Stalin toimineen tulee tutuksi lukijalle, samoin muut silloisen Neuvostoliiton vaikutushahmot.
Hyvä kirja.

Hannu Lauerma: Huijaus - rohkaisua - johdattelua - psykoterroria

"Menee se viisaskin vipuun. Ihmisiä voidaan kasvattaa, ohjata ja tukea mutta myös johtaa harhaan. Huijaus on kyseenalaisen johdattelun ja manipuloivan ohjauksen pohdintaa, joka muistuttaa terveen järjen käyttämisen tärkeydestä. Suggestioon ja hämäämiseen perustuvia vaikuttamiskeinoja esiintyy lähihistoriassa ja arkielämässä, jopa päivänpolitiikassa. Perusteellinen, asiantunteva sekä värikäs teos käy läpi niin uskomushoidot, sensaatiouutiset, väkivaltaiset kultit kuin noitatohtoritkin."

Olipa mielenkiintoinen, mutta vaikeaselkoinen kirja! Joko minä olen liian yksinkertainen ymmärtämään ja pysymään kärryillä tai sitten kirja oli oikeasti poukkoileva ja kielellisesti korkealentoinen. Vaikka olenkin ns. alan ihminen, niin pidin kirjaa vaikeana luettavana.
Suosittelen silti sitä luettavaksi, siinä oli monia sangen mielenkiintoisia pohdintoja ihmisten huijaamisesta ja manipulinoinnista.

Bette Bao Lord: Kevätkuu

Kertomus kiinalaisesta ylhäisöperheestä vuosisadan vaihteessa, siis noin 1890 alkaen. Aluksi oli kummallista, kun kaikki nimet oli käännetty suomeksi, kuten juuri "Kevätkuu", mutta tottuihan siihen. Mielenkiintoinen kirja, ei ole ollut helppoa silloinkaan ihmisen elämä. Kauheaa oli esim. tyttölasten jalkojen sitominen ja raa'at ihmisten tappamiset, syystä jos toisestakin. Keppien päässä huojuvat, irti leikatut ihmisten päät....

Su Tong: Punainen lyhty

Äkkiä luettu, ohut pieni kirja. Koskettava kertomus 1930-luvun Kiinasta.

Julma ja armoton kuvaus seksuaalisesta valtapelistä rikkaan kiinalaismiehen neljän jalkavaimon kesken. Traaginen tarina.

Klaus Kinski: Tarvitsen rakkautta

Klaus Kinski: Tarvitsen rakkautta

Kirjassa ei ollut luku-jakoa lainkaan, kaikki vaan yhteen pötköön. Kuvasi ilmeisesti Klaus Kinskin elämää sekin, ylitsepursuavaa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Lapsuuskuvaukset olivat ahdistavan karmeita, aikuisuus ylitsevuotavaa, erotiikka ja seksi päällimmäisinä, lähes pakkomielteen kaltaisina, rakkaus luontoon, eläimiin, lapsiin, sisäiset demoonit, epävakaa luonne.
Tämä "rajun eroottinen, koskettava, kaunis ja kammottava omaelämäkerta" on silti mielestäni hyvä. Auttaa paljon, jos tuntee Klaus Kinskin näyttelijänä, kirja saa itselleen kasvot.
Mielenkiintoinen persoona. Mielenkiintoinen kirja. Kannattaa varautua lähes joka sivulla oleviin eroottisiin kuvauksiin.

Riitta Väisänen, Lea Geselle, Ulla Järvi: Hilmapäivät

Riitta Väisänen, Lea Geselle, Ulla Järvi: Hilmapäivät

Suurin odotuksin aloitin lukemaan tätä uunituoretta kirjaa. Vaan mikä pettymys se olikaan! Hyvää oli ainoastaan se, että julkisuuden henkilö, miellyttävä Riitta Väisänen, uskalsi asettaa itsensä likoon tämän arkaluontoisen aiheen tiimoilla.
Kirjasta oli tehty tekohauska. Huumori on hieno asia, mutta tekemällä tehty hauskuus ei ole huumoria. Se on kuin ei aiheesta kehdattaisi muuten keskustella, täytyy teeskennellä hauskaa hupia. Niin hauskaa eivät vaihdevuodet todellakaan tuo tullessaan! Asiallinen keskustelu aiheesta huumori silmäkulmassa olisi ollut minulle mieluisampi vaihtoehto.

En siis tykännyt tästä kirjasta ollenkaan. Heppoinen tekele. Julkkiksen nimellä voi näköjään julkaista ihan tökeröäkin tavaraa.

Oma maa omenankukka, vieras maa veripunanen

Petroskoilainen Ilona Konkka on tallentanut
huomattavan määrän inkeriläisten omakohtaisia
muistelmia karkotuksista ja vainoista 1930 – 1940
lukujen Neuvostoliitossa. Kirjassa 17 inkeriläistä
kuvaa omia kokemuksiaan epäinhimillisissä
olosuhteissa, omanarvontunnosta ja
ihmisrakkaudesta.

Itselläni ei ole sidoksia inkeriläisyyteen, karjalaisuuteen kylläkin, mutta luettuani sattumalta listaa Siperiaan karkoitetuista suomalaisista rikollisista, aloin kiinnostumaan heidän kohtalostaan siellä kaukana Siperiassa. Sattui kirjastossa käsiini tämä kirja, joka myös käsittelee vainoja ja pakkosiirtoja, tosin syyttömien, viattomien ihmisten!

Kovaa on ollut ihmisen elämä kaiken lukemani perusteella. Tämän päivän pienet harmit ja vastoinkäymiset supistuvat omaan mitättömyyteensä kaiken Siperiaan karkoitettujen ihmisten kokemusten rinnalla. Hiukan opin tietämään jotain inkeriläisten historiasta. Aikaisemmin en tiennyt yhtään mitään.

Kirja oli ajoittain raskas luettava siinä olevien murrekertomusten takia, mutta onnekseni kirjassa oli yllin kyllin myös ihan aitoa suomenkieltäkin. Sisällöltään kirja tietenkin oli raskas ja surullinen kokemus, mutta myös voimakas kuvaus ihmisen sitkeydestä, sisukkuudesta ja sietokyvystä.
Kyllä helpolla pääsee tavallinen tallaaja hyvinvointisuomessaan. Olkaamme kiitollisia siitä!

Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas - Adolf Ehrnrooth

Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas - Adolf Ehrnrooth / Min fader var en ung soldat -Adolf Ehrnrooth

Tietyin varauksin aloitin tämän kirjan lukemisen. Kenraali Ehrnrooth oli koko valtakunnan tunnetuimpia henkilöitä ja lisäksi tämän kotikaupunkini ikioma "julkkis".
Kirja oli kirjoitettu kaksikielisenä, yksi palsta suomeksi ja viereinen palsta ruotsiksi. Kirjan koko 22x28cm oli epäkäytännöllinen luettavaksi sängyssä, lisäksi oli raskas pideltävä, olisi sopinut paremminkin katselukirjaksi kuin luettavaksi. Ehkä kirjan koko symbolisoi suurta miestä?

Positiivista oli kirja itse. Se oli sangen avoin kertomus kenraalin perhe-elämästä. Tyttären näkökulmasta se rakas, hyvä Isä, joka vasta 55-vuotiaana perusti perheen. Isä, joka oli sydämellinen, huolehtiva, vastuuntuntoinen ja toisaalta iäkäs, kaavoihin kangistunut vanha mies. Sotilas, joka ei päässyt sodasta irti milloinkaan. Sotilas, joka kertoi lapsilleen sodan kauhuista kun muutakaan ei isän menneisyydessä ollut ollut. Sotilaan haavoja, ruumiillisia ja henkisiä, joita vanheneva kenraali pohti eläkepäivinään. Sota, joka palasi arkipäivään ja lasten lähelle päivittäin, muodossa jos toisessakin.

Kenraalin lapsista voisi sanoa, että he ovat sodan keskellä kasvaneet, vaikka maailma kodin ulkopuolella eli rauhan aikoja. Surullista.
Lukemisen arvoinen kirja!

Riitta Hildén ja Ulpu Iivari: Suuret ikäluokat luokkakuvassa

Tuntuu hienolta kuulua johonkin sellaiseen kuin "suuret ikäluokat". Jonain päivänä se on varmaan kirous, kun meitä on niin paljon...
Eipä antanut paljon mitään. En pitänyt yhtään, pettymys. Aiheesta olisi saanut kyllä enemmänkin irti.
Kirja oli täynnä mielenkiinnottomia tarinoita eräistä kohderyhmään kuuluvista julkisuuden henkilöistä. Jaksoin lukea sieltä Anneli Saariston, Liisa Jaakonsaaren ja Markku Keräsen kertomukset. Kuvia ei ollut ollenkaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuvia lapsuusvuosilta, kasvuympäristöstä. Tylsää.