"Kirja siitä minkälaisena kirjoittajan sukupolvi isovanhemmuuden kokee, siitä millaista on, kun on lapsenlapsia tai kun niitä ei ole eikä tule, siitä millaista on, kun lapsenlapset asuvat kaukana, kirja siitä millaista on, kun ei ole halunnut lapsia mutta haluaisikin lapsenlapsia. Kirja isovanhemmuuden monista sävyistä mutta myös omasta lapsenlapsena olosta kauan sitten. Lämmin, humoristinen mutta myös rankka ja kaihoisa teos ajan kulusta ja arvostusten muutoksesta."
Tämä olikin kiva kirja! Tykkäsin kovin.
Kirjoittajan aikalaisena osasin mainiosti jakaa hänen maailmankatsomuksensa. Lapsuutemme ovat olleet lähes samalla vuosikymmenenä, joten tunnen senaikaisen maailman ja sen ajan arvot, jolloin itse vartuimme.
Kirja on kirjoitettu avoimin mielin, rohkeasti, itsensä likoon laittamalla. Se onkin edellytys hyvälle kirjalle. Jos tämä kirja olisi kirjoitettu etäisen pinnallisesti, päästämättä lukijaa pintaa syvemmälle, yleispätevin lausein, niin eipä olisi lopputulos ollut kummoinenkaan.
Kirja päästi lukijan kurkistamaan myös amerikkalaiseen arvomaailmaan, joka on leviämässä meillekin. Surullista, jos sanahelinä korvaa sanojen todellisen sisällön.
Suosittelen kirjaa kaikille isovanhemmille, iästä riippumatta sekä aikuisille, perhettä perustaville "lapsille".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti