Mielenkiintoinen kirja, tavallisuudesta poikkeava lähestymistapa inkeriläisyyteen ja omien juurien tutkailuun.
Kannen koskettava kuva oli minulle hiukan liian synkkä, olisin oikeastaan toivonut, että kannessa olisi ollut erilainen kuva.
Kahden nuoren inkeriläistytön pako Suomeen vuonna 1929 on lähtökohta kirjan tapahtumille. Niin erilaiset kuin olivat nämä kaksi sisarusta, aivan yhtä erilaisen vaikutelman sain myös heidän tyttäristään, jotka yhdessä tämän kirjan kirjoittivat.
Kirja on koottu serkusten välisestä kirjeenvaihdosta. Mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostavammaksi kirja tuli. Oli mielenkiintoista kohdata serkusten erilainen, kuitenkin toisiaan täydentävä tapa suhtautua äitiensä menneisyyden penkomiseen.
Löysin itseänikin näistä kirjeistä, jopa paikkapaikoin samanlaisia elämänkokemuksia ja ajatuksenjuoksuja.
Kirjeiden kieli oli kirjoittajista johtuen vaihtelevaa, erilaista, suorasukaista ja jopa ronskin humorististakin, minun mielestäni se toi aitoutta tekstiin. Jossain arvostelussa oli kirjan kieltä moitittu paikoin tärkeleväksi, minä en kokenut niin.
Itselläni ei ole inkeriläisyydestä paljonkaan tietoa. Tämä kirja sai minut etsimään lisää tiedonmurusia tuosta Inkerinmaasta. Mukava yllätys olikin kirjan lopusta löytyvä kattava informaatio.
Tämä kirja ei ole varmaan jokaisen lukijan mieleen. Sen verran erikoinen se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti