Tämä omakustantaisena julkaistu kirja on kirjoitettu vuonna 2005 ja se kertoo 1970-luvun lopulla alkaneesta Saddamin hallinta-ajasta ja samoihin aikoihin alkaneista suomalaisten firmojen rakennustöistä Irakissa, jonne usein myös perheet muuttivat mukana, kuten tässäkin tapauksessa. Miehensä työn takia Bagdadiin muuttanut perheenäiti kertoo elämästä Irakissa. Kirjoitustyyli on sujuvaa, oikeastaan erittäin hyvää, tapa käsitellä asioita on hyvin suora ja aito.
Heti kirjan alusta alkaen minua häiritsi tietty ylimielinen asenne, nenän vartta pitkin katsominen, "te tyhmät arabit ja me viisaat länsimaiset". En pidä sellaisesta asenteesta. Jos ihminen muuttaa vieraaseen kulttuuriin, niin sinne pitää mennä vieraana, maan asukkaita ja heidän elämäntapaansa kunnioittaen eikä ylemmyydentuntuisena, olevinaan muita parempana ihmisenä.
Arabeista sain aivan uudenlaisen käsityksen, heidän ajattelutavoistaan ja ilmeisen suuresta luottamuksen puutteestaan muita ihmisiä kohtaan. Lienee sikäläisen vuosituhansien aikaisen kulttuurin tuomaa luonteenpiirrettä. Saddam Husseinin tiesinkin olleen hirviö, diktaattori, mutta tämä kirja toi sen ihan tuohon omalle ulottuvuudelle, lähelle.
Kirjan kertomus kärsi joiltain osin uskonpuutteesta, ihan kaikkea kerrottua en osaa pitää totena, en ainakaan tälle yhdelle perheelle tapahtuneena. Olikohan kirjaan lisätty muidenkin länsimaisten asukkaiden vuosien aikana kokemia tarinoita? Kirjan kertomus nimittäin eteni draamasta draamaan, tavallisesta arkielämästä kerrottiin hyvin vähän.
Suuren suuri puute kirjassa oli kuvien puuttuminen. Ei kuvan kuvaa. Onneksi kirjoittaja osasi kuvata kaiken sanallisesti hyvin yksityiskohtaisesti, että sai edes jonkinlaisen käsityksen kaikesta. Olisin todella mielelläni nähnyt kuvia ympäristöstä ja luonnosta. Lisäksi kirjassa olisi saanut olla kartta, jotta olisi ollut helpompi hahmottaa eri kaupunkeja ja matkoja naapurimaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti