"Jasmin saa yläasteen yhdeksännellä uuden luokkatoverin ja ystävän. Lindan kanssa kaikki normaali kuten läksyt ja cheerleader-harjoitukset alkavat tuntua lapselliselta ja tavanomaiselta. Kokeneemman Lindan seurassa Jasminkin rohkaistuu ja uskaltautuu heittäytymään uusiin juttuihin........
Kaikkea on tarjolla, eikä kukaan ole estämässä tapahtumia. Minne katosi lapsuus, ja miksi aikuiset ovat poissa silloin, kun heitä kaivattaisiin kipeimmin kotona? Anja Snellman on yhteiskunnallisen keskustelun näkyviä käynnistäjiä. Lemmikkikaupan tytöt on rankka ja sävähdyttävä puheenvuoro aiheesta, joka koskettaa jokaista."
www.suurikuu.fi
Olin kuullut tästä vuonna 2007 julkaistusta kirjasta paljon kehuja ja niiden perusteella mielsin sen lukemisen arvoiseksi kirjaksi. Suurin odotuksin ryhdyin tuumasta toimeen, mutta lukukokemus ei ollut lainkaan odotuksia vastaava.
Oliko tämä kirja kustantajan tilaustyö? Ajankohtaisesta aiheesta kenties? Alusta alkaen minulle välittyi vaikutelma, että tämä kirja ei kummunnut kirjailijan sielun syvyyksistä, vaan tämä on kirjoitettu ihan kirjoittamisen takia. Kysynnän takia?
Epäaitouden tunne kulki alusta loppuun lukemisen mukana, taisi olla kirjoittajalle täysin tuntematon aihepiiri, johon oli yrittänyt tökerösti lisätä kirosanojakin sinne sun tänne.
Ainoa, johon osasin jotenkin samaistua, oli äidin huoli kadonneesta tyttärestään. Se tuntui aidolta ja sydämellä kirjoitetulta. Siihenkin toki oli pitänyt laittaa äidin ammatiksi gynekologi ja sitä kautta pelkkää vaginaa ja seksiä. Hohhoijaa.
Tämä kirja oli suuri pettymys, aikaisemmin lukemistani Snellmanin kirjoista olen pitänyt, tästä kirjasta en tykännyt yhtään.
Parhaiten tämä kirja sopii uteliaille ja naiiveille teinitytöille varoitusoppaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti