"Kuusikymppisen Marie Sharpin ratkiriemukas päiväkirja on brittihuumoria parhaimmillaan."
Tämä pehmeäkantinen pokkarinkokoinen kirja on ajankohtainen suurille ikäluokille, jotka juuri ovat saavuttamassa eläkeiän. Minäkin suurin odotuksin tartuin tähän lukukokemukseen. Osittain jopa tykkäsin tästä kirjasta.
Vaikka olen kirjan kirjoittajan aikalainen, niin kulttuuriero on aikamoinen. Tämä Marie on viettänyt paljon railakkaampaa nuoruutta kuin minä tai moni muukaan suomalaistyttö. Maailmankatsomus tuntuu olevan monin paikoin sangen erilainen kuin minulla. Ja hänellä on jopa siivooja, miespuolinen! Se on harvinaista herkkua täällä meidän maassamme.
Kirjassa käsitellään huumeet arkisina ja jokapäiväisinä, toivottavasti se ei ole huomista Suomea se.
Kirjan kerronta on hauskaa, osasin samaistua monessa kohdissa tähän Marie-rouvaan. Tuntuu mukavalta, kun erilaisista taustoista huolimatta tietynikäisten ihmisten ajatusmaailma on kuitenkin niin samankaltainen.
Yksi asia tässä kirjassa häiritsee. Se on tuo "ratkiriemukas". Nimenomaan se "ratki". Niissä kohdin huumori tuntui haetulta, keksityltä, väkinäiseltä. Ei hyvä. Mieleeni tuli heti toinen ikääntyvistä naisista kertova kirja eli Hilmanpäivät. Se sortui myös tuohon ratkiriemukkaaseen. Tekohauska latistaa ainakin minun lukukokemustani, se tuntuu niin halvalta, huonolta ja lukijan kosiskelulta ja myös aliarvostuksesta.
Tämä oli silti kaikenkaikkiaan ihan hyvä kirja, avoimesti monia arkaluontoisiakin asioita ja tunteita käsittelevä. Se tuskin jaksaa kiinnostaa nuorempia lukijoita eli kohderyhmä on juuri tuo mummoutuva naisväki eli kuusikymppiset.
vaikka olen viisikymppinen, niin minusta tämä kirja on hauska lukukokemus. Sattumalta löysin sen kirjakaupan poistokorista. Kirjahan on kirjoitettu huumorimielellä,, ja pitänee ymmärtää brittihuumoria, ennenkuin uppoo. Minuun uppoo =)
VastaaPoista