- eläkkeellä olemisen taidosta
Tässäpä taas kirja minun mieleeni. Pidän kirjailijan tavasta kirjoittaa, se on kuin jutustelua tuttavan kanssa. Hauskaa jutustelua. Lukija on kuuntelijan roolissa, mitä nyt välillä nyökkäilee myötäilemisen merkiksi.
Teksti "elää, rönsyilee, avartaa aikaa ja paikkaa", käyttääkseni kirjasta löytämääni lausetta, jossa se oli kylläkin aivan toisessa asiayhteydessä. Niinhän keskusteluissakin juttu kulkee, välillä poiketaan varsinaisesta aiheesta, palataan takaisin jatkamaan aloitettua teemaa. Kirjailijan käyttämä kieli on arkikieltä, sitä on helppo tavallisen tallaajankin lukea. Asiat kulkevat lähellä lukijaa, välillä loitontuen ja taas palaten.
Pidän erityisesti niistä helmistä, joita kirjailija tarjoilee lukemistaan kirjoista, niistä, joita en kuuna päivänä tule itse lukeneeksi. Jäisin kyllä paljosta paitsi ilman näitä poimittuja ajatuksia.
Ajattelemisen aihetta sain mm. siitä, että entisajan ihminen tapasi elämänsä aikana noin tuhat ihmistä. Jokainen tapaaminen oli merkityksellinen, koska näitä tapaamisia oli niin vähän.
Nykyihminen "tapaa" jo päivittäin ehkä tuhansia ihmisiä, ihmisiä ilman merkitystä, ei niitä voi edes sanoa tapaamisiksi. Muut ihmiset ovat nykyihmiselle vähemmän merkityksellisiä, kasvottomia, samantekeviä, massaa. Se kuvaa melko totuudenmukaisesti nykypäivää. Ei tällainenkaan olisi mieleeni tullut, ellei kirjassa tuota lausetta olisi tarjoiltu.
Jos mahdollista, niin kirja paranee loppua kohti. Tykkäsin tästä kirjasta.
"omnia mirari etiam tritissima"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti