Taas tuli luettua yksi kirja lisää Stalinin kauhutöistä, Siperian pakkoleiriltä. Niin samanlainen tarina kuin lukemattomat muut, mutta kuitenkin niin erilainen.
Jokaisen ihmisen tarina, vaikka olisivat kaikki olleet samalla pakkotyöleirillä samaan aikaan, on aivan erilainen. Ei ole kahta samanlaista. Jokaisella on omat lähtökohtansa, omat resurssinsa selvitä ja omat onnenhetkensä kaiken kauheuden keskellä.
Tämän kirjan päähenkilö on poikkeuksellinen nainen. Hän kuuluu ns. yhteiskunnan kermaan, elää jo viime vuosisadan alussa hyvin kansainvälistä ja vaurasta elämää. Hänen perheensä on asunut Tamminiemessä jo silloin, kun se ei vielä ollut Suomen tasavallan presidenttien virka-asunto. Hän vietti lomia Mustanmeren rannoilla, hänen elämänsä oli mallillaan. Siitä huolimatta hänet vangitaan ja hänen perheensä hajotetaan. Vapauduttuaan päähenkilö ei valitettavasti löydä enää paikkaansa, vaan viettää elämänsä viimeiset vuosikymmenet eri sukulaistensa kodeissa.
Lukemisen arvoinen selviytymistarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti