Eva Mozes Kori: Ich habe den Todesengel überlebt

Kirjan nimi vapaasti suomennettuna "Selvisin kuolemanenkelin käsistä", alaotsikko "Ein Mengele-Opfer erzählt" eli "Mengelen uhri kertoo.."

Kirjan kirjoittaja on Romanian juutalainen, joka kaksoissisarensa ja muun perheensä kanssa joutui v.1944 Auschwitzin keskitysleirille. Eva Mozes oli silloin 10 vuotias ja hänet kaksoissisarensa kanssa valikoitiin heti keskitysleirin lääkärin, tri Mengelen toimesta lääketieteellisiin kokeisiin, kuten kaikki kaksoset, jotka leirille tulivat. Muu perhe, vanhemmat ja kaksi vanhempaa sisarta joutuivat suorin tein kaasukammioon. 

Lapsia vapautumisen hetkellä vuonna 1945, oikealla Eva,
vieressä, vain puoliksi näkyvissä, sisarensa Miriam.
kuva Wikipedia

Eva oli voimakastahtoinen tyttö, toisin kuin kaksoissisarensa. Hän päätti säilyä hengissä, vaikka tapetuksi tulemisen uhka oli käsin kosketeltava ja jokapäiväinen  Kaikki kaksoislapset joutuivat tri Mengelen raakojen, elämää vähättelevien, sadististen kaksoistutkimusten uhriksi ja vain hyvällä onnella osa selviytyi hengissä, kun sota onneksi pian päättyi. 

Kirjassa Eva Mozes kertoo lapsuusmuistojensa nojalta mieleenjääneitä kokemuksiaan ja myöhemmin aikuistuttuaan ja muutettuaan monien mutkien kautta USA:han, alkoi hän pitämään esitelmiä kokemuksistaan ja perusti mm. CANDLES Holocaust Museum.

Suosittelen!

Iris Krumbiegel: Meine Mutter - Die Jüdin

Vapaasti suomennettuna kirjan nimi on "Juutalainen äitini", jatko-osa kirjaan Iris Krumbiegel: Die Jüdin. Myös tämä kirja on yhtä jännittävästi kirjoitettu, kuin edellinen osa. Pitkästyminen ei tule kysymykseenkään.
Juutalaisen äidin tytär Maria etsii tietoja vanhempiensa kohtaloista, äidin kohtalo on täysin tietämätön. Maria reagoi monessa tilanteessa kuten minä olisin tehnyt ja se antoi mielenkiintoisen kiinnekohdan romaanin päähenkilöön.
Kirjassa on yllättäviä käänteitä, odottamattomia tapahtumia, joita ei ennalta välttämättä osaa arvata. Tarina onneksi eri tavalla koskettava kuin edellinen osa, koska tapahtumia tutkaillaan eri näkökulmasta ja se helpottaa lukemisen sietämistä.
Erinomainen jatko-osa! Suosittelen!

Iris Krumbiegel: Die Jüdin

Kirja kertoo 1930-luvulla alkaneista tapahtumista Saksassa. Pienessä kaupungissa asuva Lina, kahden lapsen äiti, haluaa jättää väkivaltaisen aviomiehensä ja löytää uuden mahdollisuuden juutalaisen apteekkariperheen luota. He tarjoavat Linalle ja hänen lapsilleen kodin ja sulkevat Linan lapset sydämiinsä. Kaikki on hyvin.
Vuosia myöhemmin poliittinen tilanne alkaa kehittyä pelottavaan suuntaan. Juutalaisviha nostaa päätään. Tapahtumat etenevät yllättävällä vauhdilla. Ihmiset pelkäävät, niin juutalaiset kuin saksalaisetkin.

Tästä eteenpäin kirja oli minulle vaikeaa luettavaa. Myötäelin traagisia tapahtumia, välillä jätin lukemisen sikseen. Kuinka on mahdollista, että ihmiset saadaan villiintymään jollekin aatteelle, mistä löytyy kaikki tuo raakuus ennen ihan normaaleista, tavallisista ihmisistä?
Ensimmäinen kirja, jota lukiessani itkin.

Suosittelen. Kirja on alusta loppuun mielenkiintoisesti ja hyvin kirjoitettu. Oletan, että tätä kirjaa ei ole suomennettu.

Kaikki kirjan kertoma voi tapahtua koska vaan uudestaan. Surullista.
Kirjaan on olemassa jatko-osa, "Meine Mutter - Die Jüdin (Juutalainen äitini)"

Siba Shakib: Nach Afghanistan kommt Gott nur noch zum Weinen

Tämä koskettava kirja on julkaistu vuonna 2001, käännetty useille kielille, ainakin ruotsinkielisenä löytyy. Suomenkielelle ehkä ei. Luin tämän saksankielisenä.
Kirjan on kirjoittanut iranilais-saksalainen toimittaja, elokuvan tekijä ja kirjailija, Siba Shakib. Suomennettuna kirjan nimi on vapaasti käännettynä  "Jumala tulee Afganistaniin enää vain itkeäkseen"

Kirja kertoo afganistanilaisen naisen, nimeltään Shirin-Gol, elämäntarinan. Kertomus tempaa mukaansa niin, että tuskin malttaa kirjaa kädestään laskea. Kuinka vaikeaa on naisen osa Afganistanissa, jota miehittivät välillä venäläiset, sitten muutkin, milloin elämän määräsi islam, Taliban-liike, mujahideen-sissit.
Naisen, myös tyttöjen osa oli talibanien aikaan erityisen vaikea. Lisäksi nälkä, köyhyys, kodittomuus ja oikeudenmukaisuuden puuttuminen olivat jokapäiväistä.
Ihmiset joutuivat pakenemaan, etsimään paikkaa, jossa heillä olisi parempi olla, Pakistaniin, Iraniin ja olojen niissäkin maissa muututtua huonommiksi, taas palaamaan Afganistaniin. Perheiden hajoaminen tavalla, jota nykyihmisen täällä Euroopassa on vaikea osata edes kuvitella.

Kirja on surullinen, koskettava, riipaiseva. Kuinka suuri osa maailman ihmisistä elääkään samankaltaisissa olosuhteissa kuin Shirin-Gol! Kuinka suuri osa maailman ihmisistä onkaan pakosalla, kodittomina, nälkäisinä, vailla mitään omaa, vailla ihmisoikeuksia! Kuinka hyvin voivatkaan miljoonat ja miljoonat ihmiset tällä samalla maapallolla kuin nuo edellämainitut, kaikkea vailla olevat!

Kirja on kerrottu kielellisesti mukavalla tavalla, ainakin tämä saksankielinen käännös. Suosittelen kaikille, varsinkin omaan elämäänsä tyytymättömille ihmisille. Kirjan lukemisen jälkeen voi katsahtaa ympärilleen ja miettiä, kenellä onkaan asiat hyvin, kenellä huonosti.

Gaby Hauptmann: Suche impotenten Mann fürs Leben

Luin kirjan saksankielellä, suomeksi se on käännetty nimellä "Etsitään impotenttia miestä". Kirja on ilmestynyt vuonna 1995. En tiennyt yhtään, mitä tältä kirjalta odottaa, oli täydellinen yllätyskirja. Ja niinhän se olikin.

Se oli mielenkiintoisempi kuin arvata saatoinkaan, se ei ollut mitenkään erotiikka- tai seksipainotteinen, vaan nuo alueet soljuivat luontevasti alusta loppuun mukana. Kirja kertoi muutamien, toisensa kohdanneiden ihmisten elämästä. Joitakin jaksoja oli pitkäveteistä lukea, se oli varmaan sitä kuuluisaa "harmaata arkea", mutta urheasti luin joka sivun. Sitten kun siitä "arjesta" päästiin eteenpäin, oli lukeminen taas mielenkiintoista.

Loppua kohden jännitti se, miten kirja päättyy. Minulla oli oma aavistukseni asioiden suhteen, mutta olin väärässä. No, loppusuoralla kirja jotenkin repsahti juonenkulultaan, lopputulos oli mielestäni aivan liian naiivi, uskottavuus tapahtumien suhteen kärsi. Romaanihan tämä oli, mutta silti olisin toivonut jämäkämpää loppua.

Kirja oli kerrottu yhteen pötköön eli sitä ei ollut jaettu kappaleisiin. Koen raskaaksi lukea alusta loppuun ilman mitään jakoa, puolenvälin jälkeen en sitä enää noteerannutkaan eli totuin. Minusta on mukavaa lukea kappale tai kaksi kerrallaan, se on jotenkin niin selkeää.

Suosittelen tätä kirjaa kevyeksi lomalukemiseksi. Kieli on helppotajuista eli sopii hyvin myös vähemmän saksaa osaavalle. Oletan, että tämä kirja on ns. naisten kirja, tuskin miehiä jaksaa aihe kiinnostaa.
Tästä kirjasta saisi hauskan elokuvan tai teatteriesityksen aikaiseksi...